Laurie Anderson: O Superman

31.5.2011: Laurie Anderson: O Superman (1981; Anderson)

Termi taiderock on kohdallaan puhuttaessa alkujaan kuvanveistäjän koulutuksen saaneen performanssitaiteilija Laurie Andersonin musiikista. Taiteellista ulottuvuutta on lisännyt Andersonin laajamittainen yhteistyö avantgardistien ja beat-väen kanssa. 

Anderson saavutti crossover-suosiota taidepiirien ulkopuolella vuonna 1981 julkaistulla O Superman -singlellään. Odottamatta Britannian singlelistan kakkospaikan valloittanut minimalistinen biisi rinnastaa oivaltavasti menneen ja nykypäivän: viittaukset Jules Massenet’n aariaan kohtaavat modernin teknologian aikakauden tuomat haasteet ja mahdollisuudet. 

Laurie Anderson: O Superman 

Electric Six: Danger! High Voltage

30.5.2011: Electric Six: Danger! High Voltage (2003; Frezza/Nawara/Selph/Spencer)

Hulvaton detroitilaiskuusikko Electric Six ei liiemmin piittaa genrerajoista survoessaan huoletta yhteen elementtejä diskosta, garagerockista ja glam-metallista. Tosikkous ei tosin miesten arsenaaliin sovi. 

Yhtyeen debyyttisingle Danger! High Voltage, Britannian singlelistan kakkossijalle yltänyt härskin tarttuva parodiapophelmi, on mainio katsanto yhtyeen sielunmaisemaan. White Stripesin Jack Whiten kakkoslaulu kruunaa komeuden. 

Electric Six: Danger! High Voltage 

James Brown: Say It Loud – I'm Black and I'm Proud

29.5.2011: James Brown: Say It Loud – I'm Black and I'm Proud (1968; Brown/Ellis)

Soulin kummisetä James Brown ehti vaatimattoman 50 vuoden musiikkiuransa aikana luoda pysyvän jälkensä R&B:hen, souliin sekä funkkiin. Ehtipähän hän siinä välissä myös vaikuttaa rapin syntyyn 60-luvun lopun innovatiivisella laulutyylillään. Lempinimi showbisneksen ahkerin mies lienee siis täysin ansaittu. 

60- ja 70-luvuilla Brown niitti mainetta myös kansalaisaktivismillaan. Erinomainen Say It Loud – I’m Black and I’m Proud oli hänen reaktionsa Martin Luther Kingin salamurhaan. Juuri oikeaan aikaan julkaistu biisi saavutti lähestulkoon ikonisen aseman, vaikkakin karkotti suuren osan miehen valkoisesta yleisöstä. Parin vuosikymmenen kuluttua julkaisemisesta Brown itse kutsui biisiä aikansa eläneeksi – rohkenen olla eri mieltä. 

James Brown: Say It Loud - I'm Black and I'm Proud 

Grace Jones: Pull Up to the Bumper

28.5.2011: Grace Jones: Pull Up to the Bumper (1981; Dunbar/Jones/Mano/Shakespeare)

Tarvitsee vain vilkaista Lady Gagan suuntaan huomatakseen, mikä vaikutus Grace Jonesilla on yhä ekstravaganttien edelläkävijöiden lookkiin. Grace Jonesin futuristinen, androgyyni tyyli inspiroi aikanaan muun muassa Andy Warholia sekä oikeastaan koko Studio 54:n asiakaskuntaa. Tyyli-ikoniuden lisäksi naisen levytysura on täynnä hienoja klubiklassikoita. 

Pull Up to the Bumper, uuden aallon tanssibiisi pienellä reggae-twistillä, on Jonesin aistilliseen karismaan nojaava mainion suorasukainen klubihitti. Lienee sanomatta selvää, että tekopyhässä Yhdysvalloissa biisille ei lämmetty yhtä paljon kuin Euroopassa. 

Grace Jones: Pull Up to the Bumper 

Yeah Yeah Yeahs: Maps

27.5.2011: Yeah Yeah Yeahs: Maps (2004; Yeah Yeah Yeahs)

Karismaattisen ja muuntautumiskykyisen Karen On luotsaama newyorkilaistrio Yeah Yeah Yeahs saavutti sekä yleisön että kriitikoiden suosion vuoden 2003 Fever to Tell -debyytillään. Yhtyeen musiikki samanaikaisesti sekä hyödyntää rockmusiikin väsyneitä kliseitä että nauraa niille. 

Fever to Tellin Maps-raita ui levyllä vastavirtaan: se on odottamattoman herkkä, vilpitön balladi, jossa Karen On säästelemätön tulkinta sointuu upeasti yhteen rumpujen ja kitaran kanssa. 

Yeah Yeah Yeahs: Maps 

Buffalo Springfield: For What It's Worth

26.5.2011: Buffalo Springfield: For What It's Worth (1967; Stills)

Buffalo Springfieldin kaksivuotinen taival oli pulmia täynnä. Yhtye meinasi jäädä tyystin perustamatta, kun alkuvuonna 1966 Neil Young ei meinannut löytää Los Angelesista vajaa vuosi aiemmin tapaamaansa Stephen Stillsiä. Myöhemmin basisti Bruce Palmer narautettiin marihuanan hallussapidosta ja passitettiin takaisin kotimaahansa Kanadaan. Palmerin palatessa Young oli jo ottanut hatkat. 

Buffalo Springfield muistetaan parhaiten erinomaisesta For What It’s Worth -hitistä. Stephen Stills sai inspiraation biisiin nähdessään poliisin kohtelevan kaltoin nuoria mielenosoittajia Sunset Stripillä. Sittemmin siitä on tullut 60-luvun levottomuuden, sekä eritoten Vietnamin sodan vastustamisen, symboli. 

Buffalo Springfield: For What It's Worth 

Space: Female of the Species

25.5.2011: Space: Female of the Species (1996; Scott/Edwards/Griffiths/Parle)

90-luvun alussa perustetun liverpoolilaisen Spacen alkuperäinen tavoite oli saavuttaa thewhomainen soundi. Bändi ei tosin päätynyt lähimaillekaan – Spacen omintakeinen, toisinaan hieman omahyväiseksi yltyvä musiikki ei ole turhan ryppyotsaista. 

Britannian singlelistan sijalle 14 noussut Female of the Species, yhtyeen kenties tunnetuin hitti, on pilke silmäkulmassa kohtalokkaista naisista varoittava aulajazzpastissi Perry Comon hengessä. Biisin kerrotaan olevan laulaja Tommy Scottin kunnianosoitus edesmenneelle isälleen, joka ei poikansa musiikista liiemmin piitannut. 

Space: Female of the Species 

The Doors: The End

24.5.2011: The Doors: The End (1967; Morrison/Krieger/Manzarek/Densmore)

Entiset elokuvaopiskelijat Jim Morrison ja Ray Manzarek tapasivat sattumalta Venice Beachilla. Morrison kertoi Manzarekille ’mahtavasta rock-konsertista päänsä sisällä’. Manzarek vaikuttui Morrison kyvyistä ja ehdotti, että miehet perustaisivat keskenään bändin. Loppu on historiaa. 

Doors asetti rockmusiikille aivan uudenlaiset rajat jo ensimmäisellä levyllään. Levyn viimeinen raita The End lienee kaikkien aikojen eeppisin erobiisi. Aikansa levottomuudet, Vietnam ja vastarintaliikkeen nousu heijastuvat The Endin maailmanlopun psykedeliassa. Bändin jokainen jäsen panee ehdotonta parastaan – ja tämä oli Doorsille vasta alkua. 

The Doors: The End