Crass: Do They Owe Us a Living?

30.9.2011: Crass: Do They Owe Us a Living? (1978; Crass)

Hyvässä seurassa Small Wonder -indieyhtiössä ensilevynsä julkaissut Crass oli poikkeuksellinen punkyhtye: he kritisoivat avoimesti punkkulttuuria, joka oli nopeasti menettänyt ideologisen pohjansa. Crassin eetos oli vastakulttuuri elämäntapana – tästä kehittyi oma anarkopunk-liikkeensä, jossa musiikkia tärkeämpää oli sanoma.

Crassin suoraviivainen musiikki oli tyylilajinsa mukaisesti usein toissijaista suuremman aatteen ajamiselle. Ärhäkkä Do They Owe Us a Living? todistaa kuitenkin, että bändin pojilla on myös huumorintajua. 

Crass: Do They Owe Us a Living? 

Rage Against the Machine: Bombtrack

29.9.2011: Rage Against the Machine: Bombtrack (1993; de la Rocha/Rage Against the Machine)

Anarkopunkkareiden ja kantaaottavien räppäreiden jalanjälkiä kulkeva Rage Against the Machine perustettiin Los Angelesissa parikymmentä vuotta sitten. Siitä lähtien Zach de la Rochan ja kumppaneiden manifesti on ollut sama: väkevä hyökkäys yritysten korruptoimaa valtiovaltaa ja Yhdysvaltain kulttuuri-imperialismia vastaan. 

Yhtyeen vavahduttava ensilevy käynnistyy nimensä veroisella Bombtrackilla. de la Rocha lyttää omistavan luokan Tom Morellon tuhdin kitaroinnin siivittämänä. Hip hop ja raskas rock ovat tuskin aiemmin sointuneet näin upeasti yhteen. 

Rage Against the Machine: Bombtrack 

The Impressions: People Get Ready

28.9.2011: The Impressions: People Get Ready (1965; Mayfield)

Impressions sai alkunsa, kun chicagolaisessa kirkkokuorossa tutustuneet Jerry Butler ja Curtis Mayfield laittoivat 50-luvun lopulla hynttyyt yhteen Tennesseen Roosters-yhtyeen kanssa. Butlerin lähdettyä soolouralle Mayfield astui puikkoihin, ja yhtye levytti liudan gospel-vaikutteisia hittejä. 

Näistä tunnetuin on henkevä, Mayfieldin myöhemmälle uralle tyypillistä kannanottoa väläyttelevä People Get Ready. Mayfieldin upea melodia sekä koskettavan toiveikkaat sanat loihtivat biisistä vilpittömän, ihmisarvoa kunnioittavan uskontunnustuksen. 

The Impressions: People Get Ready 

Johnny Cash: Hurt

27.9.2011: Johnny Cash: Hurt (2003; Reznor)

Countrylegenda Johnny Cashin myöhempien vuosien tuotanto käsitteli raamatullisinkin teemoin miehen elämän rikkaita vaiheita sekä synninpäästöä aiemmista koettelemuksista. Cashin kristinusko näkyi kautta linjan, suoranaisesta gospelista hienovaraisempaan synnin eri olemusten pohdintaan. 

Syyskuussa 2003 menehtyneen Cashin joutsenlauluksi jäi vavahduttava versio Nine Inch Nailsin Hurtista. Cashin horjuvan terveydentilan sekä ripittäytymisenomaisen tulkinnan maustama versio on vilpitön ja omakohtainen – se tekee alkuperäiselle kunniaa, eikä ainakaan jää kakkoseksi. 

Johnny Cash: Hurt 

The Verve: The Drugs Don't Work

26.9.2011: The Verve: The Drugs Don't Work (1997; Ashcroft)

Äärimmäisen liipaisinherkkä Verve tuli tutuksi yhtyeensä kokoonpanon alituisista vaihteluista, bändin lukuisista hajoamisista sekä jäsenten omista ongelmista. Mukaan mahtui myös muutama oikeusjuttu sekä yksi lumoava, miljoonia myynyt levy. 

Britannian kaikkien aikojen menestyneimpiin kuuluvan Urban Hymns -levyn avulla Verve singahti maailmanmaineeseen. Levyn tyrmäävä kolmossinkku The Drugs Don’t Work saa Richard Ashcroftin sydäntäsärkevän melodian tukevat omakohtaiset sanat kuulostamaan täysin universaaleilta. 

The Verve: The Drugs Don't Work 

Blondie: One Way or Another

25.9.2011: Blondie: One Way or Another (1979; Harry/Harrison)

70-luvun lopun uuden aallon kansikuvatyttö ei vain voi olla kukaan muu kuin Blondien Debbie Harry: vaalea viettelijätär on jumalattoman cool, ja bändin pojat jäävät suosiolla taka-alalle. Ulkoasu oli Blondiella kunnossa, ja niin oli sisältökin, eritoten klassikkostatuksen saavuttaneella Parallel Lines -kolmoslevyllä. 

One Way or Another, viimeinen Parallel Linesin kuudesta (!) sinkkulohkaisusta, on Debbie Harryn samanaikaisesti leikkisän ja lakonisen laulusuorituksen sekä bändin tiukan, selkeälinjaisen yhteispelin tasapainoinen yhdistelmä.  

Blondie: One Way or Another