Girls: Hellhole Ratrace

28.2.2011: Girls: Hellhole Ratrace (2009; Owens)

Sanfranciscolaisen Girls-yhtyeen  Jumalan lapset -kultin ikeessä varttunut keulahahmo Christopher Owens lataa musiikkiinsa kaiken sen tunteen, minkä rajoittunut lapsuus on häneltä evännyt. Tuloksena on elävää ja tunteikasta länsirannikon indiepoppia. Owensin eskapistinen rakkaus 60-luvun poppia kohtaan näkyy vahvasti Girlsin osuvasti nimetyllä Album-debyytillä. 

Albumin ensisingle Hellhole Ratrace on Owensin sydäntäsärkevä oodi elämän yksinkertaisille iloille. Normiperheen kasvatti nukkumalähiöstä olisi tuskin pystynyt samaan. 

Girls: Hellhole Ratrace 

Led Zeppelin: When the Levee Breaks

27.2.2011: Led Zeppelin: When the Levee Breaks (1971; Memphis Minnie/Page/Plant/Jones/Bonham)

Leikiteltyään folk-musiikin tarjoamilla mahdollisuuksilla yhden albumin (Led Zeppelin III) ajan Led Zeppelin palasi seuraavalla levyllään uskollisesti bluesista ammentavan riffirokin pariin. Kyseinen neljäs albumi on myös yhtyeen suurin myyntimenestys.  

When the Levee Breaks käyttää Led Zeppelinille tuttua kaavaa: he panevat vanhan blues-biisin uuteen uskoon. Tuhti raita herkuttelee myrskynomaisella, biisin sanoja tukevalla huuliharpulla ja kitaroinnilla. Biisin ikonisin osio lienee kuitenkin John Bonhamin rumpubiitti, jota ovat hyödyntäneet lukuisat hip hop -artistit. 

Led Zeppelin: When the Levee Breaks 

The Hollies: King Midas in Reverse

26.2.2011: The Hollies: King Midas in Reverse (1967; Clarke/Hicks/Nash)

Manchesterilaisyhtye Hollies aloitti uransa levyttämällä muiden rustaamaa materiaalia. Oikeastaan turhaan, sillä Allan Clarke, Graham Nash ja Tony Hicks olivat itsekin armoitettuja lauluntekijöitä. Hyvä esimerkki on vuonna 1967 julkaistu kunnianhimoinen King Midas in Reverse. 

Allan Clarke laulaa aseistariisuvasti miehestä, jonka kosketus muuttaa kaiken tomuksi. Hicksin ja Nashin herkulliset harmoniat täydentävät Clarken hiljaista epätoivoa. Parin vuoden kuluttua Nash oli jo jättänyt Holliesin, ja hyödynsi harmonioitaan David Crosbyn ja Stephen Stillsin kanssa. 

The Hollies: King Midas in Reverse 

Ultravox: Vienna

25.2.2011: Ultravox: Vienna (1981; Ure/Cross/Cann/Currie)

Lontoon yökerhoissa 70-luvun loppupuolella syntynyttä uusromantiikkaa voidaan pitää vastaiskuna punkin koruttomuudelle. Useat uuden romantiikan avainhahmot olivat vanhoja punkkareita itsekin. Hakaneulat olivat tosin vaihtuneet viktoriaanisesta aikakaudesta ammentavaan prameiluun. 

Ultravoxin tuomiopäivänomainen synkkyys on tyylipuhdasta uutta romantiikkaa. Wien on sopivan goottihenkinen tapahtumapaikka yhtyeen tunnelmoinnille keskiaikaisine linnoineen, holvikaarineen ja katukivetyksineen. Vienna alkaa unohtumattomalla syntikkarumpuintrolla. Jouset ja koskettimet säestävät komeaa balladia, ja Midge Ure laulaa kuin viimeistä päivää. Ironista kyllä, kuolemanvakavan Viennan pääsyn Britannian singlelistan kärkipaikalle esti Joe Dolcen hupailuhitti Shaddap You Face. 

Ultravox: Vienna

The Beach Boys: Help Me, Rhonda

24.2.2011: The Beach Boys: Help Me, Rhonda (1965; Wilson/Love)

60-luvun tärkeimpiin yhtyeisiin kuuluvan Beach Boysin tehokkaimmat aseet olivat kauniit melodiat ja eritoten virheettömät harmoniat. Näistä kiitos kuului etenkin Wilsonin veljeksille Brianille ja Carlille (rumpaliveli Dennis kantoi toki myös kortensa kekoon), poikien serkulle Mike Lovelle sekä hammaslääkiksen takia yhtyeestä tauon pitäneelle Al Jardinelle. 

Beach Boys teki upeaa musiikkia jo ennen uraauurtavaa Pet Soundsia. Vuonna 1965 julkaistu mukaansatempaavan huoleton Help Me, Rhonda oli kuitenkin sekin pitkän harkinnan ja useamman yrityksen tulos. Ensimmäinen versio julkaistiin Today!-albumilla maaliskuussa 1965, ja hiottu versio singlenä kuukautta myöhemmin. 

The Beach Boys: Help Me, Rhonda 

Depeche Mode: Home

23.2.2011: Depeche Mode: Home (1997; Gore)

90-luvun puoliväli ei ollut siunattua aikaa Depeche Modelle. Yhtyeen vokalisti Dave Gahan paini vakavan huumeongelman parissa, ja kosketinsoittaja Alan Wilder jätti bändin saatuaan kaaoksesta tarpeekseen. Yhtyeen yhdeksäs studioalbumi Ultra olikin yllätys monille, jotka kuvittelivat Depeche Moden olevan historiaa. 

Albumin kolmas single, jousien säestämä ja Martin Goren riipivästi tulkitsema Home, on piinaavan tyylikäs tumma balladi, jonka maalaama kuva kodista ei välttämättä edusta mitään turvan tyyssijaa. 

Depeche Mode: Home