Manhattanin tarunhohtoisessa CBGB’s-kapakassa debytoineista punkin ja uuden aallon yhtyeistä tuskin yksikään hyödynsi musiikissaan kerronnan rikkautta ja rytmiosaston tiukkuutta yhtä upeasti kuin Talking Heads. Yhtyeen keulahahmo David Byrne tihkui uuden aallon tavaramerkiksi muodostunutta hermostunutta energiaa. Perinteisten rakkauslaulujen tai 70-luvun lopun punkin ja post punkin kapinahengen sijaan rockin Kafkaksi tituleerattu Byrne kirjoitti jokapäiväisestä elämästä: kaupungeista, byrokratiasta sekä ‘rakennuksista ja ruoasta’.
Byrnen nykivän neuroottinen ja samanaikaisesti pohdiskeleva tulkinta luo suuren osan Talking Headsin ajatonta viehätystä, mutta iso kunnia kuuluu myös Chris Frantzin rummuille, Tina Weymouthin bassolle sekä Jerry Harrisonin kitaralle, joiden saumaton yhteispeli kuuluu myös Talking Heads: 77 -debyytin raidalla Don’t Worry About the Government. Siinä Byrne osoittaa empatiansa virkamiehille ja konttorirotille ympäri maailman vakuuttaen, ettei koneiston osana oleminen välttämättä alenna ihmisarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti