Post punk revival -skenen kärkiyhtyeisiin kuuluva newyorkilainen Interpol saavutti kriitikkojen suosiota etenkin kahdella ensimmäisellä levyllään; monia tosin vaivasivat koko vuosikymmenelle varsin tyypilliset Joy Division -vaikutteet. Suurin syypää lienee laulaja Paul Banksin iancurtismainen baritoni, sillä itsevarma yhtye ei tematiikaltaan souda kovinkaan lähellä Joy Divisionin täyden lohduttomuuden vesiä.
Antics-kakkoslevyn kakkossinkku Evil alkaa Pixies-henkisellä bassolla, joka yhdessä kipakan kitaran ja rumpujen kanssa luo hienon kontrastin kolkoille, pahuuden anatomiaa pohtiville sanoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti