Kun U2 painui studioon purkamaan Yhdysvalloista imemiään vaikutteita viidenneksi studiolevykseen, harva arvasi mitä tuleman pitää. The Joshua Tree -levyllään uuden aallon jälkimainingeissa aloittanut yhtye kasvoi viimeistään väistämättömään kohtaloonsa: stadionluokan yhtyeeksi.
Levyn avaa avara, eeppinen ja ajaton Where the Streets Have No Name, joka hylkää senaikaiset elektropop-vaikutteet ja antaa tilaa kitaralle, rummuille ja bassolle. U2:n konserttien häikäiseväksi kulmakiveksi vakiintunut biisi rakentuu hitaasti kohti Bonon kaikkensa antavaa laulusuoritusta ja vilpitöntä kliimaksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti