The Four Tops: Reach Out I'll Be There

7.9.2011: The Four Tops: Reach Out I'll Be There (1966; Holland/Dozier/Holland)

Detroitilainen Four Tops -nelikko aloitti uransa lukioikäisinä. Useamman vuoden ajelehtimisen jälkeen Berry Gordy Jr. suostutteli yhtyeen liittymään Motown-talliinsa, jossa yhtye saavutti hienoimmat hetkensä maineikkaan Holland-Dozier-Holland-kolmikon hoivissa. 

Four Topsin uran kruununjalokivi on ykkössijan sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa valloittanut Reach Out I’ll Be There. Levi Stubbsin tunteikas laulu sekä dramaattinen intro ja mollin ja duurin vaihteluja hyödyntävä sointurakenne tuovat upeasti yhteen Four Topsin lahjat sekä Motownin kenties kyvykkäimmät laulunkirjoitustiimin taidot. 

The Four Tops: Reach Out I'll Be There

Britney Spears: Toxic

6.9.2011: Britney Spears: Toxic (2004; Dennis/Jonback/Karlsson/Winnberg)

Valtakunnan ykköspoppari Britney Spears oli vuoteen 2004 mennessä ehtinyt jo julkaista neljä listaykköseksi noussutta levyä ja vaihtaa asteittain imagoaan saparopäisestä naapurintytöstä pikkutuhmaksi viettelijättäreksi. Olen valmis antamaan naisen koko muun uran anteeksi pelkästään Toxicin takia. 

Britneyn In the Zone -neloslevyn toinen sinkkulohkaisu Toxic on vastustamattoman toimiva, Britneyn silloiselle imagolle ja rajoittuneelle äänialalle räätälöity popherkku, jonka tuotannossa ei ole piiruakaan parantamisen varaa. Rautaisten ammattilaisten jälkeä alusta loppuun. 

Britney Spears: Toxic 

Public Image Ltd.: Public Image

5.9.2011: Public Image Ltd.: Public Image (1978; Public Image Limited)

Post punk on oikeastaan yhtä kuin Public Image Ltd. PiL kiteyttää genren nousun ja tuhon punkin lunastamattomista lupauksista ammentamisesta valtavirran ja rahanteon noidankehään uppoamiseen. Muutaman ensimmäisen albumin ajan kolmikon Lydon-Levene-Wobble musiikki piti upeasti pilkkanaan sovinnaisia rytmi- ja sointurakenteita, ja toisin kuin Pistols ja muut punkbändit, loi musiikillisesti jotain uutta. 

Yhtyeen ensisingle Public Image asettaa raamit seuraavan sukupolven vaihtoehtomusiikille. Bändin metelinomainen soundi vie punkin primitiivisyyden uusille, kokeellisille urille John Lydonin päästessä vihdoin aidosti ilmaisemaan itseään ilman Rotten-hahmon tuomaa taakkaa. 

Public Image Ltd.: Public Image 

Tears for Fears: Everybody Wants to Rule the World

4.9.2011: Tears for Fears: Everybody Wants to Rule the World (1985; Orzabal/Stanley/Hughes)

Uuden aallon jälkimainingeissa syntyneisiin lukuisiin syntetisaattorivetoisiin brittiyhtyeisiin kuulunut Tears for Fears sääti vuosien varrella soundiaan valtavirran poprockin suuntaan, mikä upposi kansainväliseen yleisöön kuin veitsi voihin. Ykkössijoja bändi kolkutteli erityisesti rapakon takana. 

Jenkkiykköseksi nousi myös Everybody Wants to Rule the World, jonka tuottaja Chris Hughes vaivoin suostutteli bändin levyttämään. Biisi on tarttuvan mietteliäs popraita, joka on kuin luotu listahitiksi. 

Tears for Fears: Everybody Wants to Rule the World 

The Tremeloes: Silence Is Golden

3.9.2011: The Tremeloes: Silence Is Golden (1967; Crewe/Gaudio)

Brian Poole ja Tremeloes muistettaneen ikuisesti yhtyeenä, jonka Decca valitsi listoilleen Beatlesin sijaan. Poolen ohjissa yhtye purkitti yhden listaykkösen sekä kourallisen pienempiä hittejä, mutta suurempi hittiaalto seurasi Poolen lähdettyä soolouralle vuonna 1966. Uuden keväänsä aikana Tremeloes saavutti jalansijaa myös Yhdysvaltain markkinoilla. 

      

Alkujaan Frankie Vallin Four Seasonsin kanssa levyttämä stemmaklassikko Silence Is Golden nousi Tremeloesin käsittelyssä brittilistan ykköseksi. Tremeloesin versio onnistuu pienillä muokkauksilla olemaan huomattavasti alkuperäistä dynaamisempi ja vangitsevampi. 

The Tremeloes: Silence Is Golden 

Dirty Pretty Things: Deadwood

2.9.2011: Dirty Pretty Things: Deadwood (2006; Dirty Pretty Things)

Libertinesin vähemmän paha poika Carl Barât oli pitkään armollinen bändikaverilleen Pete Dohertylle, kunnes seinä tuli vääjäämättä vastaan vuonna 2004. Barâtin Libertinesin jälkeinen yhtye Dirty Pretty Things jatkaa Barâtille tutulla linjalla ammentamalla Kinksistä, Clashista sekä Lontoon autuaasta kurjuudesta. 

Bändin Waterloo to Anywhere -debyytin avausraita Deadwood on räjähtävä taidonnäyte Barâtin lauluntekijän taidoista ja bändin tiukasta yhteispelistä. Barâtin viileä raivo lienee suunnattu ex-bänditoverin suuntaan.  

Dirty Pretty Things: Deadwood 

Ian Dury and the Blockheads: Reasons to Be Cheerful, Part 3

1.9.2011: Ian Dury and the Blockheads: Reasons to Be Cheerful, Part 3 (1979; Dury/Jankel/Payne)

Itsenäisten levy-yhtiöiden kuninkuusluokkaan kuuluvalla Stiffillä oli tapana ottaa talliinsa pubirokkareita ja markkinoida näitä uuden aallon artisteina. Katalogiin kuulunutta Ian Durya yhtyeineen ei tosin tulisi luokitella turhan tiukasti – niin omintakeinen on miehen absurdi sekoitus sanaleikkejä viljeleviä lyriikoita sekä yhtyeen jazz/funk/music hall -äänimaisemaa. 

Britannian singlelistan kolmanneksi noussut Reasons to Be Cheerful, Part 3 oli yhtyeen reaktio läheltä piti -tilanteeseen, jossa bändin roudari lähes sai surmansa sähköiskusta. Ja syitähän hyväntuuliseen löytyy Marxin veljeksistä Wee Willie Harrisiin. 

Ian Dury and the Blockheads: Reasons to Be Cheerful, Part 3