Chuck Berry: Maybellene

7.10.2011: Chuck Berry: Maybellene (1955; Berry)

Rock & rollin pioneeri Chuck Berry ehti lukuisien vankilatuomioidensa ohella tuoda rhythm and bluesin sekä kitarasoolot osaksi populaarimusiikkia. Myös miehen energiset live-esiintymiset omintakeisine duck walkeineen jättivät jälkensä moniin tuleviin rocktähtiin. 

Berryn ensimmäinen single Maybellene on miehen versio vanhasta countryhitistä. Levy-yhtiöpamppu Leonard Chessiä kiehtoi ajatus ’mustasta miehestä laulamassa hillbilly-musiikkia’. Ja yhdistelmähän toimi: sinkkuun rakastuivat niin rhythm and bluesin, popmusiikin kuin countrynkin ystävät. Asiasta on toki epäselvyyttä, mutta nämä ovat kenties rock & rollin ensimmäiset sävelet. 

Chuck Berry: Maybellene 

The Durutti Column: Missing Boy

6.10.2011: The Durutti Column: Missing Boy (1981; Reilly)

Factoryn eksentrisimpiin muusikoihin lukeutui tallin ensimmäinen artisti Vini Reilly, jonka projekti Durutti Column (Factoryn pomo Tony Wilson nappasi nimen sarjakuvastripistä) oli post punkkia ohuimmillaan. Pääosassa oli useimmiten Reillyn läpikuultavan herkkä kitara. 

Joy Divisionin Ian Curtisin kanssa Reilly bondasi nopeasti: molemmat painivat sisäisten demoniensa ja lääkkeiden aiheuttaman tunnetyhjiön kanssa. Sieluntoverinsa kohtalosta järkyttynyt Reilly kirjoitti Missing Boyn Curtisin muistolle, vaikka koskettava raita voisi yhtä hyvin kertoa hänestä itsestään. 

The Durutti Column: Missing Boy 

The National: Terrible Love

5.10.2011: The National: Terrible Love (2010; Berninger/Dessner)

Cincinnatista lähtöisin olevan The Nationalin juureva indie lumoaa melankolisella, kerrostetulla äänimaisemallaan sekä laulaja Matt Berningerin tarkkaavaisilla sanoilla. Viimeistään kolmannella albumillaan tyylinsä löytänyt viisikko on sittemmin noussut keikkalavojen suosikiksi. 

Bändin viides albumi High Violet jatkaa kahden aiemman tummasävyisellä linjalla; avausraita Terrible Love antaa esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Matt Berningerillä on harvinainen taito pystyä luotaamaan kolmikymppisen jokamiehen sielunmaisemaa muutamilla lauseilla. Hän ei ole kuolemanvakava, muttei myöskään ironisoi liikaa. 

The National: Terrible Love 

Nick Drake: Nothern Sky

4.10.2011: Nick Drake: Northern Sky (1970; Drake)

Ikoninen folkrokkari ja laulaja-lauluntekijöiden aatelistoon kuuluva Nick Drake julkaisi kolme levyä, vetäytyi julkisuudesta 24 vuoden kypsässä iässä ja menehtyi elämänhalunsa tyystin kadottaneena parin vuoden kuluttua. Draken myyttiä lisää se, ettei miehestä ole lainkaan livetaltiointeja tai liiemmin haastattelujakaan. 

Draken kiitellyn kakkosalbumin Bryter Layterin raita Northern Sky on John Calen tunnelmallisesti celestalla säestämä vähäeleinen rakkauslaulu. Draken upea melodia ja henkäyksenpehmeä tulkinta ovat luojansa tavoin liian herkkiä rujoon maailmaan. 

Nick Drake: Northern Sky 

Poe: Angry Johnny

3.10.2011: Poe: Angry Johnny (1995; Poe)

Folkkia, rokkia ja electronicaa musiikissaan yhdistelevä Annie Danielewski, alias Poe, saavutti huomiota Hello-debyyttilevyllään 90-luvun puolivälissä Tori Amosin ja Alanis Morrissetten johtaman naislaulajabuumin myötä. Sittemmin harvakseltaan levyttänyt Poe ei ole pystynyt uusimaan esikoisensa menestystä. 

Hellon ensisingle Angry Johnny on lähestulkoon piinaava, eteerinen sekoitus aikuisrokkia ja hypnoottista ambient-tunnelmaa, jota hallitsee Poen intiimi tulkinta. 

Poe: Angry Johnny 

Ike & Tina Turner: River Deep, Mountain High

2.10.2011: Ike & Tina Turner: River Deep, Mountain High (1966; Spector/Barry/Greenwich)

Ike ja Tina Tunerin 16-vuotinen avioliitto oli yhtä myllerrystä. Pariskunnan yhteinen ura ei ymmärrettävästi yksityiselämän kolhuja kestänyt, mutta luopuminen Ikesta ei vähentänyt piirunkaan verran Tinan vauhtia – ehtipähän hän luoda nahkansa, ja esitellä itsensä maailmalle 80-luvun valioihin kuuluvana poptähtenä. 

River Deep, Mountain High’ta Tina ei kuitenkaan ole ylittänyt – jos se edes olisi mahdollista. Phil Spectorin moitteeton tuotanto pääsee kerrankin tukemaan veroistaan laulajaa. Ja tämähän on Tina Turnerin juhlaa: naisen vahva ääni käynnistyy kuin maanvyöry, ja viimeistään kertosäkeessä hän antaa kaikkensa. 

Ike & Tina Turner: River Deep, Mountain High 

Antony and the Johnsons: Hope There's Someone

1.10.2011: Antony and the Johnsons: Hope There Someone (2005; Hegarty)

Antony Hegartyn lauluntekijätaidon, antaumuksen, karisman ja lähestulkoon jopa henkilökultin varaan nojaava Antony and the Johnsons on tehnyt sykähdyttävää barokkipoppia vuodesta 1998 asti. Suurelle yleisölle poppoo tuli tutuksi viimeistään I Am a Bird Now -kakkoslevyn ja sen pysähdyttävän avausraidan Hope There’s Someonen myötä. 

Hope There’s Someonella Hegartyn tulkinta saa piintyneimmänkin kyynikon silmät kostumaan. Tätä kauniimmaksi tai henkilökohtaisemmaksi ei popmusiikki voi mennä. 

Antony and the Johnsons: Hope There's Someone