Big Brother and the Holding Company: Ball and Chain

24.9.2011: Big Brother and the Holding Company: Ball and Chain (1968, Thornton)

San Franciscon 60-luvun rehevän, vastarintaliikkeestä ammentavan musiikkiskenen kärkinimiin Grateful Deadin ja Jefferson Airplanen ohella kuulunut Big Brother and the Holding Company muistetaan eritysesti Janis Joplinin läpimurtoyhtyeenä. Yhtyeen henkeäsalpaava esiintyminen Montereyn festivaalilla vuonna 1967 toi heille nimeä myös länsirannikon ulkopuolella. 

Juurevan psykedeelinen versio Big Mama Thorntonin bluesklassikko Ball and Chainista oli yhtyeen Montereyn-tähtihetki. Joplin antaa laulaessaan kaikkensa sekä fyysisesti että tunneskaalaltaan. Woodstockissa Janis jopa esitti biisin kahdesti yleisön pyynnöstä. 

Big Brother and the Holding Company: Ball and Chain 

Kelis: Milkshake

23.9.2011: Kelis: Milkshake (2003; Williams/Hugo)

Kirkkokuoron ja isältä perityn jazztaustan koulima harlemilaisneito Kelis aloitti lukiosta valmistuttuaan musiikkiuransa Neptunes-kaksikon Pharrell Williamsin ja Chad Hugon kanssa. Miesten käsialaa ovatkin sekä Kelisin läpimurtohitti Caught Out There että megahitti Milkshake. 

Erinomainen Milkshake on viettelyn ensimmäinen oppitunti nuorille (tai miksei vanhemmillekin) tytöille, opettajana alan asiantuntija: Kelisissä on yhtä paljon potkua viekoittelevana pop-kissimirrinä kuin Caught Out Theren nuorena vihaisena naisena. Neptunesin suvereeni tuotanto vie biisin vetovoiman äärimmilleen. 

Kelis: Milkshake 

The Teardrop Explodes: Camera Camera

22.9.2011: The Teardrop Explodes: Camera Camera (1979; Cope/Dwyer/Finkler)

Liverpoolin post punk -valtiaan tittelistä kamppailivat 70- ja 80-lukujen vaihteessa Echo & The Bunnymen ja The Teardrop Explodes – tai oikeastaan yhtyeiden elämää suuremmat nokkamiehet Ian McCulloch ja Julian Cope. Miehet olivat aiemmin musisoineet yhdessä The Crucial Three -yhtyeessä: tästä kai ystävällismielinen kisailukin oli peruja. 

Yhtyeen Liverpoolin Zoo-merkillä julkaistun ensisinglen armottomasti sykkivä, Doors-henkinen B-puoli Camera Camera on huumekokeiluistaan surullisenkuuluisan Copen ensimmäisiä psykedeelissävytteisiä tapailuja. Myöhemmin psykedeliasta tuli yhtyeen tavaramerkki myös valtavirrassa. 

The Teardrop Explodes: Camera Camera 

Daft Punk: Da Funk

21.9.2011: Daft Punk: Da Funk (1995; Bangalter/DeHomem-Christo)

Iskevää kuvakieltä tehokkaasti hyödyntävä elektroduo Daft Punk kuului 90-lopun ranskalaishousen vallankumouksen kärkinimiin. Kaksikon vuonna 1997 julkaistu kiitelty debyytti Homework kuuluu housen ehdottomiin klassikoihin. Discovery-kakkoslevyllä dynaaminen duo ei jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan viilasi soundiaan disko- ja syntikkavoittoiseen poljentaan. 

Daft Punkin läpimurtohitti Da Funk on viimeisen päälle mietitty hip hop -henkinen instrumentaali. Sen biitti, jymisevä basso ja syntikka saavat miettimään, mihin kukaan ylipäätään tarvitsee laulajia. Spike Jonzen ohjaama musavideo on aikansa parhaita. 

 Daft Punk: Da Funk

? and the Mysterians: 96 Tears

20.9.2011: ? and the Mysterians: 96 Tears (1966; Martinez)

? and the Mysteriansin karismaattinen keulahahmo ?, oikealta nimeltään Rudy Martinez, loi ympärilleen mehevän kehystarinan: hän kertoo yhä olevansa kotoisin ulkoavaruudesta ja taivaltaneensa Maalla miljoonia vuosia. Mediahuomion kalastelun lisäksi meksikolaissyntyiset protopunkkarit olivat myös musiikillisesti aikalaisiaan edellä.  

Bändin suurin hitti on mainio garagerock-klassikko 96 Tears. Biisin vaikutus säteilee läpi vuosikymmenten – se onkin ensimmäinen raita, jonka yhteydessä käytettiin termiä ’punk rock’. Tätä eeppisemmäksi ei taida päästä. 

? and the Mysterians: 96 Tears 

Beach House: Zebra

19.9.2011: Beach House: Zebra (2010; Beach House)

Vuonna 2004 perustettu baltimorelainen indieduo Beach House on luonut kolme levyllistä hidastempoista, melankolista ja tunteikasta indiepoppia. Kaksikko on tuoreimmalla, tuotannoltaan edellisiä rikkaammalla Teen Dream -levyllään lunastanut lopullisesti paikan kansainvälisen musiikkiyleisön sydämissä. 

Teen Dreamin avausraita Zebra keinuu kolmijakoisesti unen ja valvemaailman välimaastossa. Ranskalaissyntyisen Victoria Legrandin aistillisen, Nico-henkisen laulun, helisevän kitaran ja koskettimien liitto on lähestulkoon jumalainen. 

Beach House: Zebra 

The Stranglers: No More Heroes

18.9.2011: The Stranglers: No More Heroes (1977; Black/Burnel/Cornwell/Greenfield)

Stranglers, yksi lukuisista 70-luvulla punkkiin kääntyneistä brittiläisistä pubirockyhtyeistä, on myös yksi pitkäikäisimmistä. Bändi keikkailee yhä, tosin musiikkigenre on vuosien saatossa vaihdellut primitiivisestä punk-ulvonnasta uuteen aaltoon ja yllättävän viilattuunkin poppiin. 

Stranglersin No More Heroes -kakkosalbumin nimiraita on iskevä yhdistelmä punkin aggressiota, melodisuutta sekä Hugh Cornwellin vilpittömän poliittisia sanoituksia. Entisistä blues-, jazz- ja klassisista (!) muusikoista koostuva bändi ei turhia nöyristele. 

The Stranglers: No More Heroes