Tom Waits: Time

9.1.2012: Tom Waits: Time (1985; Waits)


Kapakoiden kultakurkku Tom Waits antaa eletyn elämän näkyä ja kuulua. On vaikea sanoa, kuinka kaukana miehen vastustamattoman dekadentti, bukowskimainen lavapersoona on todellisuudesta – hän kun vetää roolin niin mielettömän hyvin.

Toisinaan Waits uskaltaa antaa tilaa myös herkälle puolelleen. Bob Dylan -henkinen balladi Time on Waitsin runoutta parhaimmillaan: hänen tarkkaavainen katseensa tallentaa kokonaisen maailman ympärillään ja kutoo sen yksinkertaisen kertosäkeen avulla upeasti yhteen.

Tom Waits: Time

50 Cent: In da Club

8.1.2012: 50 Cent: In da Club (2003; Jackson/Young/Elizondo)


Run DMC:n DJ Jam Master Jayltä laulunteon alkeet oppinut, myöhemmin Eminemin ja Dr. Dre:n suosioon päässyt Curtis ”50 Cent” Jackson oppi kotikulmillaan Queensissa nuorena kadun tavoille: hän aloitti diilauksen 12-vuotiaana ja tuli myöhemmin ammutuksi yhdeksän kertaa. Kadun opit ovat päässeet käyttöön myös miehen musiikkiuran aikana, kun suurisuinen ja kenties hieman harkitsematon Fiddy on tuon tuosta joutunut kahnauksiin muiden räppäreiden kanssa.

Miehen miljoonia myyneen Get Rich or Die Tryin’ -debyytin ensisingle In da Club on takuuvarma tanssilattian täyttäjä, täynnä voittajan asennetta ja riemastuttavaa rehvakkuutta. Dr. Dre:n kimmoisa tausta on yksinkertaisesti mainio.


50 Cent: In da Club

Joni Mitchell: Blue

7.1.2012: Joni Mitchell: Blue (1971; Mitchell)

Kanadatar Joni Mitchell oli ehtinyt jo luoda itselleen nimeä 60-luvulla konsertoidessaan ahkerasti ympäri Yhdysvaltoja. Vuoden 1971 raa’an henkilökohtainen mestariteos Blue räjäytti lopullisesti pankin ja vakiinnutti Mitchellin aseman folkrockin laulaja-lauluntekijöiden kiistattomassa kärjessä. 

Levyn kaunis nimiraita tuo Mitchellin paljaan ja haavoittuvaisen mutta samalla itsevarman tulkinnan upeasti esiin. Hän kohtaa kylmän maailman rehellisen voimattomana: jokainen sana on samanaikaisesti vilpitön ja katkera. 

Joni Mitchell: Blue 

The Feelies: Crazy Rhythms

6.1.2012: The Feelies: Crazy Rhythms (1980; Mercer/Million)

Newjerseyläinen Feelies julkaisi Crazy Rhythms -ensilevynsä post punkin kärkivuosina. Myllerrykset yhtyeen kokoonpanoissa antoivat kakkoslevyn odottaa itseään kuusi vuotta, jolloin bändin rytmiryhmä oli ehtinyt rauhoittua ja musiikki saanut akustisempia sävyjä. 

Debyytin nimiraidan mainio, pitkälti improvisoitu perkussio-osuus huokuu musiikin tekemisen iloa. Post punkille tyypillinen hermostuneisuus kuuluu, mutta se ei vie liikaa elintilaa. Se on vain yksi keino purkaa yhtyeen valtavaa energian määrää, joka tarttuu herkästi myös kuulijaan. 

The Feelies: Crazy Rhythms 

The Notorious B.I.G.: Juicy

5.1.2012: The Notorious B.I.G.: Juicy (1994; The Notorious B.I.G.)

24-vuotiaana menehtyneen Christopher Wallacen, alias Notorious B.I.G.:n, elämä päättyi liian varhain. Tosin mies, joka muutamaa vuotta aiemmin antoi hienolle ensilevylleen nimeksi Ready to Die, taisi tämän aavistaakin. 

Biggien ensisingle Juicy tuo komeasti esiin miehen tarinankerrontataidot. Vaivattoman kuuloisesti tulkittu, mehevä ryysyistä rikkauksiin -tarina pistää väkisinkin hymyilemään. Harmi, että nuorta vihaista miestä nähtiin harvoin näin tyytyväisenä – se nimittäin pukee häntä. 

The Notorious B.I.G.: Juicy 

Coldplay: Shiver

4.1.2012: Coldplay: Shiver (2000; Coldplay)

Harva tuskin enää muistaa sitä aikaa, jolloin Coldplay oli lupaava, enemmän tai vähemmän Radioheadin raivaamaa polkua kulkeva indiebändi kymmenien kaltaistensa joukossa. Kuitenkin jo herkällä ensialbumillaan Parachutes yhtye antoi esimakua tulevasta maailmanvalloituksestaan. 

Levyn ilmavalla Shiver-ensisinglellä näkyvät Coldplayn varhaisen tuotannon Jeff Buckley -vaikutteet. Biisi on tosin vaikutteistaan huolimatta myös omaperäinen; se on suloisen vilpitön mutta anteeksipyytelemätön. 

Coldplay: Shiver 

Brian Eno & David Byrne: America Is Waiting

3.1.2012: Brian Eno & David Byrne: America Is Waiting (1981; Eno/Byrne)

David Byrnen ja Brian Enon hedelmällinen yhteistyö alkoi 70-luvun loppuvuosina, kun Eno tuotti kolme häikäisevää Talking Heads -albumia, tuoden levyille vaikutteita funkista maailmanmusiikkiin. Byrne ja Eno menivät My Life in the Bush of Ghosts -albumillaan tätäkin pidemmälle: he hylkäsivät laulun konventiot ja loivat kerrostetut äänimaisemansa hyödyntäen muun muassa arabialaista laulua sekä saarnamiehen pauhausta. 

Levyn avausraita America Is Waiting on kiehtova ja yllättävänkin koherentti sekamelska afrikkalaisia perkussioita ja post punkin kitarasoundia. Radio-DJ:n poliittisen palopuheen alleviivaava sämplääminen lienee kaksikon selkein yhteiskunnallinen kannanotto. 

Brian Eno & David Byrne: America Is Waiting