Monkees edustaa sitä nimenomaista hetkeä, jolloin popmusiikista tuli täysin tuotteistettua. Koe-esiintymisten kautta (Stephen Stills ei päässyt bändiin huonojen hampaidensa takia!) valitun bändin pojat eivät alkuun edes saaneet tuottajilta lupaa soittaa omia soittimiaan. Lahjakkaalta Mike Nesmithiltä paloi ensimmäisenä päreet tuotantokoneiston ylivaltaan; Monkees-uran jälkeen hän onkin niittänyt arvostusta laulunkirjoittajana.
Joskus arveluttavasta laskelmoinnista syntyy erinomainen lopputulos; näin kävi myös Daydream Believerin kohdalla. Se on mahdollisesti kaikkien aikojen aseistariisuvin popkappale, tarina lapsuuden lopusta. Huominen on sekä epävarma että toiveikas. Sokerin seassa on aimo annos kirpeyttä, mutta laulu on kuitenkin enemmän suloinen kuin katkera. Tämä on popmusiikkia parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti