Adam and the Ants: Kings of the Wild Frontier

22.2.2011: Adam and the Ants: Kings of the Wild Frontier (1980; Ant/Pirroni)

Ensimmäisellä albumillaan Dirk Wears White Sox postpunkkari Adam Ant oli saavuttanut jalansijaa goottipiireissä. Mies ei kuitenkaan suostunut tyytymään kulttisuosioon; hänen tavoitteenaan oli maailmantähteys. Niinpä hän otti yhteyttä Malcolm McLareniin, pahamaineiseen svengaliin, joka oli tehnyt mainiota jälkeä Sex Pistolsin managerina. McLaren huomasi kuitenkin nopeasti, että Ant oli yhtä omaehtoinen ja vaikeasti komenneltava kuin Johnny Rotten konsanaan. McLarenin ratkaisu oli antaa kenkää Adamille, ja keksiä uutta puuhaa (=rooli McLarenin uudessa projektissa Bow Wow Wow’ssa) tämän taustabändille. 

Adam Ant ei lannistunut, vaan piti kiinni McLarenin luomasta uudesta imagosta, joka oli jotakuinkin yhdistelmä navajo-intiaania ja vallankumoussodan sankaria. Hän rekrytoi uuden taustabändin: ryhmän burundirumpaleita sekä kitaristikaverinsa Marco Pirronin. Näiden kanssa hän levytti Kings of the Wild Frontier -albumin, joka viihtyi Britannian albumilistan kärjessä usean viikon ajan. Mies oli siis vahvasti matkalla maailmanmaineeseen. 

Albumin mainio nimikkoraita on häkellyttävä yhdistelmä tribaalisia rumpuja, vahvaa Duane Eddy -henkistä kitarariffiä sekä Adam Antin kulttijohtajan karismaa huokuvaa heimojulistusta. Tätä paremmaksi täysin laskelmoitu popmusiikki ei voi mennä. 

Adam and the Ants: Kings of the Wild Frontier

The Zombies: Butcher's Tale (Western Front 1914)

21.2.2011: The Zombies: Butcher's Tale (Western Front 1914) (1968; White)

The Zombiesin vuonna 1968 julkaistu brittiläisen psykedelian mestariteos Odessey and Oracle on esiintynyt lukuisilla Kaikkien aikojen rockalbumit -listoilla, eikä suotta. Levy on hienojen melodioiden, harkittujen sovitusten ja kauniiden harmonioiden juhlaa. 

Butcher’s Tale on basisti Chris Whiten koskettava sodanvastainen kannanotto. Britti laulamassa Vietnamista saattaisi tuntua keinotekoiselta, joten White on valinnut miljööksi 1. maailmansodan. White ei luota runollisiin metaforiin, vaan kertoo kaiken graafisesti ja konkreettisesti; juuri niin kuin sodan mielettömyyden syövereissä käynyt jokamies tarinan kertoisi. Tehoa lisää myös Whiten laulu: hän ei ole yhtä taitava vokalisti kuin Colin Blunstone, mutta Butcher’s Talessa tämä epävarmuus väkevöittää tarinaa. 

The Zombies: Butcher's Tale (Western Front 1914) 

Basement Jaxx: Where's Your Head At?

20.2.2011: Basement Jaxx: Where's Your Head At? (2001; Buxton/Radcliffe)

Lontoolainen houseduo Basement Jaxx on tullut tunnetuksi yhdistämällä musiikissaan riemukkaasti eri tyylilajeja. Miesten manifesti näyttää olevan, ettei ryppyotsaisuus oikein sovi klubimusiikkiin. 

Miesten kakkosalbumi Rooty iskee pöytään psykedeliaa, Lähi-idän vaikutteita, funkkia ja acid housea helposti lähestyttävässä muodossa. Koukuttava Where’s Your Head At? yhdistää Gary Numan -samplet herkulliseen biittiin. Mainio musiikkivideo kruunaa komeuden. 

Basement Jaxx: Where's Your Head At? 

The Monks: Monk Time

19.2.2011: The Monks: Monk Time (1966; Burger/Clark/Day/Johnston/Shaw)

Viisi Saksan-komennuksella ollutta amerikkalaissotilasta perusti The Monksin 60-luvun alkuvuosina. Heidän ainoa studiolevynsä, aikanaan ainoastaan Saksassa julkaistu Black Monk Time, hyökkää ansiokkaasti yhtyeen työnantajaa armeijaa vastaan. Levyä pidetään nykyisin sekä punkin että krautrockin merkittävänä edeltäjänä. 

Levyn avausraita Monk Time on iskevä johdanto yhtyeen skitsofreeniseen ajatus- ja äänimaailmaan. Muutamassa minuutissa yhtyeen raivoisaa lääkettä saavat maistaa kylmän sodan molemmat osapuolet. 

The Monks: Monk Time 

Bruce Springsteen: Backstreets

18.2.2011: Bruce Springsteen: Backstreets (1975; Springsteen)

Bruce Springsteen, New Jerseyn lahja musiikkimaailmalle, kuuluu harvalukuiseen joukkoon: hän on säilyttänyt integriteettinsä ja kiertuekuntonsa neljänkymmenen vuoden ja vajaa 200 miljoonan (!) myydyn levyn jälkeen. Pomo räjäytti pankin viimeistään erinomaisella Born to Run -levyllään vuonna 1975, ja on siitä asti laulanut loppuunmyydyille stadioneille. 

Born to Runin eeppinen Backstreets-raita kertoo unelmien ja epätoivon kyllästämän tarinan nuoruusvuosien kadotetusta ystävyydestä. Biisi alkaa hienolla piano- ja urkuintrolla, ja Pomon tunnusomainen kiihko kantaa upeasti surumielisen tarinan läpi. 

Bruce Springsteen: Backstreets 

Arcade Fire: Rebellion (Lies)

17.2.2011: Arcade Fire: Rebellion (Lies) (2004; Arcade Fire)

Viime vuosikymmenen uraauurtavimpiin levyihin lukeutuu eittämättä montrealilaisen Arcade Firen debyyttialbumi Funeral. Yhtye onnistui luomaan jotakin harvinaista: levyn, joka kuulosti ilmestyessään täysin tuoreelta. Levy on teatraalisten, kerroksellisten äänimaisemien sekä alati läsnä olevan melankolian juhlaa. 

Funeralin kenties upein hetki on Rebellion (Lies). Jouset säestävät Win Butlerin vetoavaa laulua, jonka uskomaton tunnelataus pitää kuulijan tiiviisti hallussaan. 

Arcade Fire: Rebellion (Lies) 

The Stone Roses: Bye Bye Badman

16.2.2011: The Stone Roses: Bye Bye Badman (1989; Brown/Squire)

Manchesterilaisen Stone Rosesin vuonna 1989 julkaistu debyyttialbumi oli ensimmäisiä levyjä, jotka yhdistivät rave-kulttuurin elementtejä vaihtoehtorokkiin. Levy toimi vahvana suunnannäyttäjänä 90-luvun brittipopille: esimerkiksi Oasiksen Liam Gallagherin viileä arroganssi on melko tarkasti mallinnettu Stone Rosesin Ian Brownin mukaan. Valitettavasti ensilevyn jälkeiset riidat levy-yhtiön kanssa ja liian myöhään julkaistun kakkoslevyn raskaampi soundi koituivat Stone Rosesin kohtaloksi, eikä mainion debyytin suosio toistanut itseään. 

Debyytin raita Bye Bye Badman, protestihenkinen kuvaus vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakoista, on Stone Rosesin harvoja kantaaottavia lauluja. Pehmeä melodia ja Brownin laulun viileys luovat mainion kontrastin kiihkeän suorasukaisiin sanoihin. 

The Stone Roses: Bye Bye Badman