Post punkista ammentavien 2000-lukulaisten yhtyeiden kärkeen kuuluva Franz Ferdinand tekee esikuvilleen kunniaa kautta linjan: miesten taidekoulutausta ja pukeutumistyyli, ohuen funkin rytmittämä äänimaisema, avantgardistinen graafinen kuvasto sekä Itävallan arkkiherttualta lainattu nimi ovat selkeitä hatunnostoja 70–80-luvun vaihteen suuntaan.
Eritoten ensilevyllään yhtye leikittelee paljon dynamiikan vaihteluilla. Ne tuovat terää myös akustisesti käynnistyvään Jacqueline-avausraitaan, joka väkevän basson myötä yltyy laulaja Alex Kapranosin raivokkaasti tulkitsemaksi päämäärättömän hedonismin ylistyslauluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti