Ymmärtäähän sen, miksi uusi sukupolvi faneja löytää Joy Divisionin vuodesta toiseen: Ian Curtisissa ilmentyy jokainen aikaan ja paikkaan sopimaton nuori, ja bändin kolkko äänimaisema on samanaikaisesti sekä avara että klaustrofobinen. Suuri kiitos tästä kuuluu yhtyeen levy-yhtiö Factoryn hovituottaja Martin Hannettille, joka teki kaikkensa saadakseen yllä mainitun kontrastin toimimaan levyllä.
She’s Lost Control -raidalla Curtis pukee oman epilepsiansa aiheuttaman ahdistuksen sanoiksi. Peter Hookin basso on normaaliakin viileämpi, Bernard Sumnerin kitara nykivän terävä ja Curtisin tulkinta vainoharhainen ja lohduton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti