Psykedeelissävytteisestä popista progeen, Barrettista Gilmouriin – muutaman vuoden aikana 60- ja 70-lukujen vaihteessa Pink Floyd oli kääntänyt kurssinsa lähestulkoon täysin. Yhtyeen todellisen kulta-ajan (1973–1979) aloitti konseptilevyjen kuninkaallinen Dark Side of the Moon, jolla Gilmourin elämää suuremmat melodiat sekä Watersin reflektiiviset sanat ja avara tuotanto hioutuvat uomiinsa.
Levyn temaattisessa keskiössä on Time, Gilmourin sävykkäästi tulkitsema odysseia aikaan ja avaruuteen. Tässä Waters alkaa ensi kertaa pohtia omaa kuolevaisuuttaan sekä elämän oikkuja, äänimaiseman hipoessa iättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti